perjantai, 27. tammikuuta 2012

Nappimania


Mummolassa oli purkki täynnä erilaisia nappeja ja niitä oli hauska lapsena näprätä ja ihmetellä. Liekö sieltä peruja oma kiinnostukseni nappien keräilyyn, tiedä häntä.



Erilaiset, -kokoiset ja -väriset napit on vaan niin veikeitä.




Menee kyllä aikaa ennekuin saan ison irtokarkkipurkin täyteen nappeja. Mutta aikaahan on.



Hauskaa oli löytää Tiimarista lajitelma nappeja. Yhdessä pussissa on 7-8 saman väristä nappia ja pussillinen maksaa 1,99e.


***

8 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

..siispä Tiimariin! Heh..tässä yksi toinen nappihullu! :D

Äidillä oli/on edelleen sellasessa Fazerin peltisessä ananaskarkkipurkissa nappeja, kannessa nuppineuloja. Vähänkö mä niillä lapsena aina leikin.

Ja omat POJAT aina pyytää mun nappipurkkia ja leikkivät ja järjestelevät niitä nappeja, samoin anoppilassa mamman nappipurkilla ovat aina.

Napit on sielukkaita..ne on niin ihania! Mulla on mun mamman vanhoja nappeja, oikeen kuluneita ja halkeilleita, aarteita! <3

jarna kirjoitti...

Pieni Lintu, meillä oli mummolla kans peltipurkki, joku sellainen vanha kahvipurkki. Napeista saa muuten ihmeellisiä leikkejä, kun on vilkas mielikuvitus.

Vera kirjoitti...

Ihania nappeja =) mä tykkään myös kovasti kaikista värikkäistä napeista =)

jarna kirjoitti...

Vera, napeissa on sitä jotain!

Maikki kirjoitti...

Sama vika täälläkin :) Napit on kyllä ihania!

Miikkis kirjoitti...

Napit ovat kiehtovia! Äitini nappiaarteita säilytettiin juuri tuollaisissa karkkipurkeissa - niillä me lapsena leikimme lähes loputtomiin. Oli hauska kysellä ja arvuutella, mistä mikäkin on peräisin, kenen takissa tai paidassa ollut. Vanhempana olen samoista purkeista etsiskellyt napit useampaan vauvannuttuun... Omat nappini seilaavat siellä sun täällä, ehkä olisi aika perustaa niille oma turvapaikka!

Meidän Tiimari tuotti pettymyksen magneettiasiassa: eivät olleet kuulleetkaan numeromagneeteista. Taidan seuraavaksi piinata heitä nappikyselyillä :D

Kikka kirjoitti...

NAppifani täälläkin :) Ihan pienestä pitäen. Mummon ja äidin nappipurkit vieläkin mielessä. Ja se tunne, kun työntää kätensä täyteen nappipurkkiin ja antaa nappien valua sormien välistä :)

Meillä töissä päiväkodissa napit on myös suuressa suosiossa.

Oi mitä namunappeja tiimarista löytyykään.

jarna kirjoitti...

Kikka, joo, tiedän niin tuon tunteen!

Miikkis, ne alkavat pian siellä Tiimarissa huokailla jo kaukaa, kun näkevät sinun tulevan =D

Maikki, toden totta!Napit ovat hurmaavia.