Eilen ihmettelimme töissä kilpaa outoa valoilmiötä: aurinkoa, joka tulvi ikkunoista kahvihuoneeseen!
Esitin ääneen toiveen: " Kunpa aurinkoa riittäisi koko viikonlopulle!" Ja ainakin tänään toiveeni toteutui ♥
Ensi viikolla alkaa jo helmikuu! Kaamos kaukana takana ja kevät ihan nurkalla, ou jee!
Pihalla on isojen poikien ja isien tekemä hiemo lumilinna. Minun lapsuudessani talvien kohokohtia oli hienojen lumilinnojen rakentelu; juuri tällaisten, joissa oli tunneleita ja koloja.
Nöpö leikki lumilinnassa hiirtä ja vilahteli koloissa vikkelästi.
Poitsu on aivan hulluna tuohon Ticketin fleecehattuunsa noiden pitkien häntien takia. Tilasin molemmille lapsille Niilo Ilosta taannoin, mutta Nöpön hattu on vasta ensi talvena sopiva, arvioin koon väärin.
Hurja jäämäki houkuttelee laskemaan, mutta kyyti on aika kylmää! Itse kokeilin kerran siitä pyllymäkeä enkä toista kertaa mene! Poitsu laski pari kertaa peppumäkeä myös, mutta mäen lopussa oleva hyppyri on aika ilkeä, joten siirtyi toisaalle. Pulkalla tästä ei saa ainakaan meidän muksut laskea.
 |
| Lumiköntin pyörittäjän kylä? |
***
9 kommenttia:
Täälläkin tänään paistanut mutta myös pakastanut. Mittari näyttää kahtakymppiä ja tuuli sen verran napakka, että ulkoilu ei ole houkuttanut. Upeat lumitunnelit teillä siellä ja hui, mikä mäki! Enpä uskaltaisi siihen itsekään. Muutenkin näin "vanhimmiten" kaikki mäet ovat alkaneet tuntua turhan hurjilta - ja lapset sitäkin hurjapäisemmiltä!
Miikkis, minua alkaa oksettaa peruskeinuminen ja Linnanmäen vehkeet tuntuvat liian pahoilta. Sama mäkien kanssa =D
Se on kyllä kumma kun muksuna itekin olin varsinainen rämäpää, mutta en todellakaan enään. Lintsin tai vastaavan laitteet vielä menee, jäämäetkin, vaan kaikki sellainen "kiivetään tonne korkealle ja hypätään alas" tai "mennään tosta hyppyristä täysii"-toiminta on kyllä jäänyt taakse. En myöskään suostuisi yrittämään hyppäämään volttia trampassa, ihan taatusti tulisin niskalleni alas =)
Muistan kuitenkin vielä sen verran hyvin oman lapsuuteni, että yritän antaa omillekin lapsilleni ymmärrystä pikku-duudsonien maailmassa =) Eppu on kuitenkin suht järkevä ja varovainen (pienenä oli jopa hivenen arka), joten ei tee mitään älyttömän tyhmää. Tämä nuorempi taas, hmmmm.... Saas nähdä mitä on edessä muutaman vuoden kuluttua, sitä saakin luultavasti olla vähän estämässä =)
Tulipas taas pitkä selostus! Kivoista talvikuvista tuli vaan paljon asiaa mieleen =)
Huh, mikä mäki! Tuosta ei laskisi meidänkään lapset. Mä olen myös nauttinut tänään ja eilen siitä kummallisesta valoilmiöstä, jota auringonpaisteeksikin kutsutaan. :) Ihana talvi!
Kotiäiti, mäki on tosi hurja! Pitää silmä kovana katsoa ettei siinä satu mitään, kun usein mäki on täynnä isompia lapsia laskemassa ja helposti jäävät pienemmät jalkoihin. Kauhulla oon kyllä katsellut monesti, kun jotkut rohkeat painelevat seisaaltaan tuosta.
Vera, mulla hiukan takaraivossa näkyy tällaisissa liukumäissä kuva haljenneista kalloista, mutta yritän minäkin antaa lasten elää ihan itse omaa lapsuuttaan. Poitsu on aina ollut kova kiipeemään ja hyppimään ja menee innokkaasti siellä missä Nöpö vaan reunalla katsoo. Mutta tässä mäessä jopa poitsun itsesuojeluvaisto löytyi, kun olen luullut ettei sitä ole =D
Ja hei, mä rakastan sun pitkiä(kin) kommentteja aidosti ♥
Kiitoksia =) ja tarkennuksena vielä, ettäen todellakaan tarkoittanut että estäisit lapsiasi elämästä lapsuuttaan, vaan lähinnä omaa tilannetta pohdin =) kun musta löytyy kyllä sellainen panikoiva ja ylisuojeleva puoli, joka välillä yrittää päästä valloilleen. Ja näen mielessäni myös kaikenlaisia kauhukuvia todella paljon.
Enkä puhu siis mistään normaalista, esim ei pieniä lapsia pulkalla jäämäkeen, vaan alan helposti panikoida jos vaikka meidän isä painii Nopan kanssa, pelkään että loukkaa niskansa ja halvaantuu =)
Meillä on myös aika kynsimisherkkä kissa, pelkään että se sokeuttaa lapset. Noppa nukkuu vieläkin meidän makkarissa, kun pelkään että se tukehtuu unissaan. Sillä kun on infektioastma, ja on saanut todella pahoja hengitysoireita, sitä on viety yöllä ambulanssilla sairaalaan. Tilanne on tänä talvena helpottanut huomattavasti, mutta mä en pääse tosta pelosta yli.
Niin ja pelkään myös että lasten mummi ajaa kolarin kun kuljettaa Eppua lauantaisin capoeiraan, se kun ajaa mun mielestä huonosti ja on aika vanhakin jo, eli sillä on varmasti jo reaktiokyky heikentynyt =) Pelkoja on paljon lisääkin, täytyy silti yrittää elää normaalia elämää =)
Vera, varmaan kaikilla äideillä on pelkoja ja kauhuskenaarioita, mutta tärkeintä on ettei anna niille valtaa. Etkä sä ole antanut. Voi olla pelkoja ja samalla tajuta, että periaatteessa ne on ihan realistisia tapahtumia, mutta ei niiden ehdoilla voi alkaa elämään. Kun elämä on sillai arvaamatonta ja hallitsematonta. Mitä kontrolloivampi oma persoona on, sitä vaikeampi on tämä tosiasia hyväksyä. Ja elämän hallitsemattomuuden hyväksymisen kautta aunoastaan voi elää rentoa, hyvää elämää.
Btw, meilläkin esikoisella on infektioastma, mutta on saanut viimeksi 7 v sitten kohtauksen. Silloin mentiin kiireellä sairaalaan ja oltiin yötä siellä, kun ei se lääkkeilläkään lauennut.Poika osaa itse ottaa tarvittaessa lääkkeensä, joten tilanne ei enää ole päässyt pahaksi.
Nopalla alkoivat noi oireet viime talvena, kun oli siis 1v. 5 kertaa mentiin ambulanssilla sairaalaan, ja oltiin siellä aina 2-3 yötä. Terkkarissa käytiin lisäksi hengittämässä spiraa noin kerran viikossa. Aina kun sai pienenkin nuhan, oli parin tunnin päästä ihan hirveässä kunnossa. Koko talvi meni sairastaessa, ulos päästiin tosi harvoin kun oli pakkasta niin paljon. Vaikka olisi ollut terve, niin hengitys meni ihan tukkoon kylmässä ilmassa.
Tänä talvena on tilanne ollut helpompi. Vieläkin on tuo pakkasraja -10 voimassa, ja flunssa-aikoina vältetään kauppakeskuksia sun muita joissa paljon flunssaisia ihmisiä. Ollaan nostettu kodin lämpötilaa viime talvesta usealla asteella (Fortum kiittää), lämpöisessä voi vaan paljon paremmin. Lääkitys aloitettu heti pienenkin nuhan yhteydessä, ja ollaan vältytty sairaalareissuilta ihan kokonaan tänä talvena =)
Tosin tälläkin viikolla oli kolme päivää 40 asteen kuumeessa, ja kun eilen vaikutti olevan jo hyvässä kunnossa vein Nopan ulos noin 15min haukkaamaan vähän happea, kun oli siis 5 päivää ollut sisällä ja kaksi kuumeen jälkeistä päivää. Tultiin kyllä aika äkkiä sisälle, luulin että lapsi tukehtuu pihalle, hengitys meni ihan tukkoon ja jostain nousi limaa keuhkoputkiin, ja se yski ja pärski ja oksensi =( joten nyt ollaan vielä sisällä ainakin muutama päivä vielä varuiksi. Mutta muuten ollut siis talven terveenä, syksyllä oli flunssa mikä meni myös keuhkoihin, siitäkin selvittiin suht helposti lääkityksellä.
Vera, aika hurjalta kuullostaa tuo teidän viime talvi! Mutta onneksi parempaan ollaan menossa=)
Lähetä kommentti