Kirppiskuulumiset

Aika paljon olisi tehnyt lauantaiaamuna mieli kääntää kylkeä, kun sysipimeässä kello piipitti. Pakkasta oli rapsakasti ja lunta tietenkin pyrytti. Eipä auttanut kuin nousta ja raahautua illalla täyteen pakattuun autoon tyttären, urhean kirppiskamuni kanssa. Taisin sanoa sata kertaa: "Tuskin siellä pahemmin kauppa käy, kun on näin kökkö ilma", kunnes tajusin iloisemman asenteen olevan näissä hommissa ja tähän aikaan aamusta hyödyksi.

Minulla on aina oma kahvitermari mukana, niin pyssy lämpimänä, hereillä ja tasaisessa kofeiinissa. Eikä mene rahaa kahvilaan. Meillä on aina mukana myös eväät: viinirypäleitä, karkkia, karjalanpiirakoita, banaania, vissyvettä...

Kyllä vaan sankka pyry ja pakkanen vaikutti kirppariväkeen. Myyjiä oli kuten muulloinkin, pitäähän pöydät varata niin kauan aikaisemmin; itsekin olin omani varannut varmaan kahta kuukautta varhemmin, mutta ostajia oli tällä kertaa hintsummin. Yleensä teen parhaan tilini klo 7-9 eli silloin kun kirppis ei ole vielä virallisesti aukikaan. Silloin saapuvat venäjää kotikielenään puhuvat kaivelemaan kassit ja pussit ja maksavat pyydetyn hinnan tinkimättä. Joitain kuulemma tuo kaivelu häiritsee, minua ei. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että pari-kolme-neljä muovikassillista kamaa häviää kuin pieru saharaan ekan tunnin aikana ja tilalle ilmaantuu tukku kahisevaa. Lauantaina ei käynyt niin.

Lauantaina aamusella oli hiljaista. Toki elektroniikan ja hajuvesien/korujen/levyjen kyselijät pistäytyivät, mutta heille en myy, kun tiedän löytäväni kamat naapuripöydistä tuplahinnalla. Muuten sekään ei haittaisi, mutta mieluummin myyn hajuveteni sellaiselle, joka oikeesti saa tuotteesta iloa eloonsa eikä pyörittele niitä kahta vuotta kojussaan helteellä ja pakkasella ja odota että joku maksaisi puolikkaasta Escadan kesätuoksusta kahta kymppiä.

Tasaiseen kuitenkin ovi kävi ja tasaiseen pöydästämme myytiin kaikenlaista pois. Sen panimme merkille, että vaunuilla ja rattailla oli paljon harvempi liikkeellä kuin yleensä, sillä umpihangessa ja vaakatason pyryssä on hankala mennä vaunuilla. Jotkut rohkeat olivat vanhoilla kunnon Emmaljungilla tai vastaavilla isopyöräisillä liikenteessä ja toiset olivat turvautuneet kantoliinaan. Toisaalta näkyi olevan paljon ihmisiä liikeellä kerrankin ilman jälkikasvua ja silloinhan on enemmän aikaa ja rauhaa keskittyä pöytien kaiveluun, mikä on aina myyjän kannalta hyvä.

Yleensä korut ja krääsä sekä kodin tavara menee hyvin, mutta nyt ne saivat jäädä seuraavaan kertaan. Myimme lähinnä lasten vaatteita, -kirjoja ja -tavaroita. Myös kengät menivät kerrankin kuin kuumille kiville, yleensä kengät liikkuvat melko huonosti.

Somaleita ei ollut paljoa tällä kertaa ostoksilla. Yleensä heitä vilisee kirpputoreilla.  Heidän kauppatapansa ärsyttävät minua, kun heidän mielestään kaikelle olisi 10 senttiä sopiva hinta, olipa kyse uudesta toppahaalarista tai mistä muusta hyvänsä. Jos sattuu heille myymään jotain erityisen halvalla, pyytävät vielä bodyn/myssyn/housut/lampun/pyyhkeen/minkätahansakäteensattuvan kaupan päälle! Kun välillä kohtaan somalin, joka maksaa mutisematta vauvan pöksyistä euron, meinaan pyörtyä!Kyllähän kirppistelyyn tinkiminen kuuluu, mutta rajansa kaikella. Ja tämä on sitten ihan vain minun huomioni kaupankäynnistä, ei mikään rodullinen kannanotto. Monenlaisia rotuja ja kansallisuuksia kirppareilla liikuskelee ja sehän on vain rikkautta, mutta tämä yksi kansanryhmä erottuu erityisestä tinkimiskulttuurissaan muista.

Jotkut (kansallisuudesta riippumatta) tekevät niin, että lastaavat hillittömän kasan vaatteita syliinsä ja kysyvät mikäs olisi könttäsumma. Kun laskee siinä kahdellekymmenelle vaatteelle, joiden kunto on moitteeton, hinnaksi 15 euroa, aletaan pyöritellä silmiä puhisten ja nakataan vaatteet aivan pöyristyneinä pois käsistä. Juu tervemenoa vaan ihan oikeisiin kauppoihin katselemaan paljonko sieltä saa viidellätoista eukalla.

"Hauska" ryhmä on myös ihmisiä, jotka pölpöttävät koko ajan taukoamatta kännykkään, samalla hypistelevät tuotteita pöydässä ilman ajatuksen häivääkään ostaa mitään. Mieluusti parkkeerataan pulisemaan 22 minuutin puhelu siihen pöydän eteen, jotta kukaan potentiaalinen ostaja ei siihen pääse katselemaan.

Kirpparilla vallitsee säiden lait. Sateella myydään sadekamoja ja kumppareita, kukaan ei osta talvihaalaria tai hellemekkoa. Kukaan ei ajattele, että ylihuomenna tai ensi viikolla voi olla jo pakkanen/helle! Tällä kertaa myimme kaikki talvivaatteet ja muuta talveen liittyvää. Minusta se on hupaisaa, mutta huomaan itse käyttäytyväni kirpparilla samalla tavoin. Ehkä siellä ollaan niin tunneimpulssien varassa.

Omituista on, että yleensä kaikki ne kamat, jotka kuvittelee menevän kuumille kiville, ovatkin pöydässä pisimpään tai lähtevät takaisin kotiin. Ja ne jutut, joita ei meinaa ottaa edes mukaan kotoa, kun ajattelee että kuka hullu tämmöisiäkin ostaisi, menevät ensimmäisenä! Se on aina aivan yhtä merkillistä ja kiinnostavaa.

Jo alkuun huomaa päivän hittikamat. Tällä kertaa ne olivat lasten kengät, muutama tietty lastenvaate ja lelut. Joku mies puhahtikin hintaa kysyessään, että myöhemmin saa saman halvemmalla, ja oli erittäin väärässä. Loistokuntoisten gorekenkien luo tulee ennemmin tai myöhemmin se, joka tajuaa niistä kannattavan todellakin maksaa 8 euroa ja maksaa sen onnesta kankeana. Se joka tulee myöhemmin hakemaan niitä halvemmalla, jää nuolemaan näppejään. Ilmaiseksi ei kannata hyviä kamoja alkaa jakelemaan, kun pöytävuokran on maksanut. Ilmaislahjoitukset menevät Pelastusarmeijalle jo ennen kirppiskeikkaa.






***