-Äiti mä en enää halua niitä housuja jumppaan... Nöpö aloitti sopertelemaan toissailtana.
Hänellä on päiväkodin jumpassa pinkit yogapantsit ja valkoinen, suloinen t-paita.
-Ahaaa? minä tunnustelin.
-Haluatko toisen väriset jumppavaatteet?
-Eiku...eiku...eiku...ku ****llakin on sellanen mekkopuku.
-Mekkopuku?
-Nii sellanen jumppapuku missä on mekko.
No niin! Muistan, kun itse olisin eniten maailmassa jossain vaiheessa lapsuuttani halunnut ihanan, vaaleanpunaisen balleriinapuvun, mutta sain tummansinisen, ruman, jossa ei todellakaan ollut minkäälaista hameosaa tai tylliä ja se nyhryyntyi pesuissa ihan kamalaksi. Olen edelleen traumatisoitunut.
-Äiti...Nöpö virkkoi eilen hiljaa korvaani.
-Kun ****llakin on sellaset kimaltelevat tarhatossut.
-Kimaltelevat? Eikös sinullakin ole hopeiset?
-Mä en tiedä missä ne on.
Tänään pistäydyin kauppakeskuksessa parilla asialla ja samalla halusin tsekata Henkkiksen jumppapukuosaston. Sieltä on ennenkin (kun vanhempi tyttäreni oli pieni) ostettu edullisesti juuri oikeat vermeet. Ja niin tänäänkin. Todella kauniit tossut löytyivät ensin. Mieletön munkki, että vielä oikeaa kokoakin oli. Hinta oli järkyttävät 7,90e.
Viereisessä rekissä roikkui "mekkopuku". Yksi ainut oli Nöpön kokoa 98/104cm. Olihan se ostettava.
Voin kertoa, että oli tyttö onnellinen, kun sai nämä tarhan jälkeen! Halusi heti tietenkin pukea ne päälle.
Ja nyt jos joku tai kaikki ajattelee, että lapsethan täällä päättävät mitä ostetaan, niin eivät päätä. Mutta tämä oli niitä juttuja, että olen päättänyt jo ensimmäisen lapsen ollessa kohdussa, että jos hän on tyttö, saa hän oikeita barbeja (eikä mitään kamalia halpiksia, kuten minä sain) ja ihanan balleriinapuvun.
Ehkä joku muukin on joskus ostanut jotain lapselleen, mitä itse ei koskaan lapsena saanut?
***
31 kommenttia:
KYllä jokaisella on varmaan tuollaisia "traumoja" lapsuudesta :) Itse jouduin aina pitämään toisten vanhoja vaatteita, joista en tykännyt yhtään. Siksipä olenkin melkoinen alehamsteri ja ostan lasteni vaatteet mieluummin uusina kuin kirppareilta.
Ihana Nöpö ja ihana sinä ♥
Mä ostin Stellalle baby bornin, jota toivoin joka joulu, mutten koskaan saanut. Se kun oli niin kallis.
En myöskään koskaan pienä päässyt Puuhamaahan, Muumimaailmaan yms, joten toivoisin joskus voivani viedä meidän tytöt jonnekin vastaavanlaiseen paikkaan.
Ei mun lapsuus kuitenkaan ihan kurjaa ollut, vaikka tuollaiset esimerkit kerroinkin. Rahaa vaan ei ollut silloin hirveesti eikä sitä kyllä ole nytkään.
meidän pojilla on moniväriset jouluvalot kierrettynä ikkunan ympäri, koska en itse saanut sellaisia kun olin pieni. :)
Tosi kaunis tuo ensimmäinen kuva Nöpöstä! Kyllä noi pienet on ihania! Pienillä asioilla on niin suuri merkitys. Toinen on varmasti ihan onnessaan uudesta puvusta.
Mammis, ymmärrän sinua loistavasti!
Satu, kiitos ♥
Ja Nöpö ON todella onnellinen puvustaan ja tossuistaan. Meni tossut jalassa nukkumaankin =D Ei saa ottaa yöksi pois!
Tiina, ihana! =D
Onko läpi vuoden?
Satu (Stellan äiti), ei tietenkään minunkaan lapsuuteni pelkkää traumaa ollut! Äiti oli niin ihana, ihanista ihanin, ja keksi kaikkea huvia vaikkei ollut sitä rahaa. Menimme kesäisin Hietsun uimarannalla, kotoa eväät kahvitermaia myöten ja olimme iltaan asti. Keskuspuistossa hiihdimme ja Linnunlaulussa teimme kävelyretkiä. Oi kuinka taas tuleekin äiti-vainaata ikävä ♥
Suloinen Nöpö puvussaan!
Mä en saanut ikinä pienenä Kaalimaan kakara nukkea. Mun kahdella bestiksellä oli sellaiset ja olin todella kateellinen niistä. Sain joskus lainata toiselta ystävältäni sen nukkea niiden viikon etelänreissun ajaksi ja olin ikionnellinen. Siitä viikosta on monta vaklokuvaakin sen nuken kanssa. :) Äidille kun kerroin tämän joskus niin se antoi mulle sitten 20 vuotiaana sellaisen joululahjaksi. :) Täytyykin mennä kaivelemaan se jostain varastosta, kun 2kk sitten sain tyttären, jolle meinaan kyllä hankkia kaiken mitä en itse saanut. Kuinka kauan täytyy odottaa, että leikkimökin voisi hankkia. ;)
emmi, kyllä minusta saa hoitaa haavojaan ostelemalla lapselleen sellaista mitä itseltä puuttui! =) Leikkimökki olisi kyllä ehkä aika tyyris investointi tuohon kerrostalon pihaan=D Mutta ehkä lapsenlapsille sitten joskus...
Stellan äiti-Sadulle vielä: minulla muuten myös tuo baby born-trauma(kin) ja ilmankos Nöpö sai heti joululahjaksi sellaisen, kun oppi kävelemään =D
Niisk<3 Mä oon ihan liikuttunut :´)
Ja toi kuuluu varmasti äitiyteen miettiä mitä sieltä omalta äidiltään haluaa jatkaa perintönä lapsilleen ja etenkin sen miettiminen, mitä virheitä ei halua toistaa;)
Unelma S, virhepuolen pohtiminen onkin huomattavasti tärkeämpää lapselle, vaikka en menisi väheksymään oman itsensä korjaamistakaan. Halpa hinta joku pari kymppiä, että saa haavalle balsamia ostamalla jumppapuvun ja tossut=)
Virheketjun katkaiseminen on niin tärkeää, että aivan nousee välillä pieniä paineita siitä! Ja kun ei aina yletä, vaikka tajuaakin asioita...Ei halua toistaa vanhempiensa virheitä ja sitten tajuaa tekevänsä juuri niin, toistaa samaa virhettä, mutta ei vaan onnistu muuttumaan, vaikka kuinka tiedostaa. Kuuluu ihmisyyteen, tämä virheellisyys! Joskus ottaa lujille.
Tuo niin äitiyttä, kaikella tavalla. Itse oli mennellä viikolla kuolla, kun pienokaiseni jätettiin (toiset lapset jättivät hänet yksin) ilman paria jonossa, kun lähtivät retkelle.
Miusta tuntuu, että toooosi monessa asiassa tulee annettua omille lapsille niitä juttuja, mistä on jäänyt omassa lapsuudessa paitsi. Mitkä on tuntunu pahalta tai olen tuntenu huonommuuden tunnetta. Eli ei, miusta siinä ei ole mitään pahaa. Ja etenkin kun oman lapsen tuntee, niin tietää mikä on hälle myös iso juttu. Ei kaikkea tarvi ostaa mitä lapsi haluaa, mutta joskus sitä vaan tietää mikä on "se juttu", mikä on tärkeä lapselle :)
Minulla oli myös Kaalimaankakara se, jota en lapsena saanut. Tyttäreni saikin sellaisen lahjaksi heti ensimmäisenä joulunaan, 8 kuukauden ikäisenä. :)
Toinen asia, joka ei kylläkään ole hankinta (mutta jonka päätin jo joskus lapsena/nuorena) oli, että jos minulla joskus on tytär, ei hänelle ikinä minun toimestani leikata otsahiuksia. Minulla oli aikanaan paksut otsahiukset, jotka lähtivät jostain päälaelta saakka. Niiden poiskasvattaminen oli jotain aivan kamalaa ja kesti kokonaisuudessaan vuosikausia! Siksipä tyttärelläni ei ole koskaan ollut otsiksia, vaan hiukset ovat tasapitkät ja ulottuvat tällä hetkellä alaselkään saakka.
Itse taas pääsin lapsena balettitunneille, koska se oli äidilleni se juttu, jota hän olisi halunnut lapsena tehdä, mutta johon hänellä ei ollut ollut mahdollisuutta.
Mä sain aina pienenä serkkujen vanhat ja ylisuuret vaatteet, kengät jne. Meidän pojille ostankin sitten yleensä vaatteet uusina. :)
Vein esikoispoikaani satujumppaan ensimmäistä kertaa ja näky oli aikas hellyyttävä kun ainakin 20 vaaleanpunaista keijukaista hyppi ympäri salia. Jostain kumman syystä poika vähän arkaili mennä mukaan. :)
Voi kuule..juuri siksi kun lapsena ei saanut itselleen kauniita vaatteita, ostaa niitä kasapäin omille lapsilleen. Meillä nuo samaiset tossut pinkkinä kylläkin hoitotossuina. Laatu ei oo sitten sitä parasta A-luokkaa..
Pakettelimisiin !!
Ehdottomasti noin kohtuulliset ja lapselle tärkeät toiveet pitää toteuttaa!
Meillä on lapset vielä niin pieniä (3- ja 4-vee) että ne harvat tosi tärkeät toiveet mitä on ollut, ne on kuta kuinkin toteutettu koska eivät ole mielestäni olleet mitenkään hölmöjä tai liiallisia toiveita. Tai no, ihan viimeisimpänä kolmevee pikkuveli halusi pinkin tyllihameen jossa piti olla heiluva helma - myönnän että pari päivää piti varmistella todellako / vieläkö sen haluaa, mutta ostin kyllä senkin sitten lopulta. Joka päivä tuo tanssahtelee isosiskon kanssa balettimusiikin tahdissa niin onhan se nyt epäreilua että hänellä ei helmat nouse yhtä hienosti kuin isosiskolla! No nyt nousee! :D
Sarita, voi miten hauskan näköistä mahtaa olla, kun sisko ja sen veli heliluvat tyllihameissaan! =D Muistan, kun poikaserkullani oli hamekateus ja hän pukeutuikin välillä hameisiin.
Reissuja ja romantiikkaa, tuskinpa tossut hirveesti kestävät, mutta kestävät minkä kestävät! Postia juu tulossa, alkuviikosta veikkaan. Viikonloppuna yritän postitella.
Mömmeli, voi poika-parkaa..=D Varmasti ihana ilmestys tuo tyllikimara!
Kotiäiti, aivan. En siis ole ainut, joka paikkaa traumojaan =D
anna, kaalimaankakara 8-kuisena, hulvatonta!
Mirka, totta turiset. Joskus se on pienestä kiinni, että lapsia on onnellinen ja iloinen viikkotolkulla. Miksi ei soisi sitä hänelle!
anne, ah, sydäntä viiltää nuo tilanteet...
Lapsuustraumoista voisin taas kirjoittaa "muutaman" rivillisen =)
Mä en kyllä myöskään saanut mitään balettiin viittaavaakaan, mulla oli kyllä kasari jumppapuku, sellainen kuin Sammy Jolla Dallasissa =)
Ilman muuta pitää kunnon balettipuku ja tossut olla jumpassa prinsessalla :)
Voi, mulla on niin paljon niitä mitä en saanut pienenä, että siitä tulisi romaani... mm. synttäreitä ei järjestetty kuin vasta kun itse osasin pyytää... mitää vauvakirjoja ei ollut tai mitään muistoa, muutamia kuvia vain. Niin ja tosiaan ne aina runsaalla kasvuvaralla ostetut vaatteet ja kengät - olivatkohan ne koskaan sopivan kokoisia ;)
Vera, voi vitsi, mä en mitenkään muista millainen se Dallas-puku oli=/
Terhi, ne kasvunvarahousut oli kans ihan järkkyjä! 20cm käännettynä...johan ne kului riekaleiksi, ennekuin ikinä pääsi kääntämään niitä pois!
Tässä yksi Sammy Jon puku:
http://27.media.tumblr.com/tumblr_lvdntehaJ41qh5mm2o1_500.png
en löytänyt sitä hienompaa missä oli hikinauhat ja kaikki!
Mullapas oli hikinauhakin, ja oma puku näytti lähinnä tältä:
http://3.bp.blogspot.com/jbourne33/SQDT_XD4g9I/AAAAAAAAA4k/g6l0DVJfZyE/IMG_0155_thumb%5B1%5D.jpg
Oma puku erosi lähinnä siten, että mun jumppapuvussa oli ohuita raitoja, pinkkejä, turkooseja ja mustia. Hikinauha ja vyö olivat mustat, samoin säärystimet, tossut pinkit ja noi trikoot olivat turkoosit, kuten kuvassakin.
Kuva ei ole siis mistään perhealbumista, vaan googlen kuvahausta =)
Suloinen Nöpö uudessa hienossa asusssaan! Kaikkia lasten toiveita ei voi toteuttaa, mutta tuohan oli helposti ja edullisesti toteutettavissa :)
Mä en ikinä saanut mitään omasta mielestäni kauniita vaatteita, joten mielelläni nyt annan kohtuuden rajoissa Tellun vaikuttaa siihen mitä päälleen tahtoo.
Voi, miten herkkä ja kaunis vika kuva <3
Voi, mä just tänään kaupassa kävellessäni balettipukujen ohi ajattelin haikeana, että meillä ollaan ohitettu ballerina vaihe. :-( Musta taisi olla yhtä ihanaa kuin tytöistä käydä ostamassa mieluinen puku tanssiin ja balettiin. Osittain varmasti siksi, että olisin itsekin halunnut lapsena päästä balettiin. Sitä saa vaan olla tarkkana, ettei liikaa "tyrkytä" niitä omia juttuja.
-M-, totta, sellaista ei pitäis tyrkyttää, joka on vain oma haave eikälapsen haave ollenkaan.
La Petite P, kiitos ♥
Nanna, kohtuus on varmaan avainsana siinä mitä lapsi saa itse vaikuttaa.
Vera, wohoo, ihqu junppis! Harmi ellei tuo ole sulla tallella =D
Ihana mekkopuku! :) Kyllä nyt kelpaa jumppailla.
Tällaiset lasten pienet toiveet on ihan mukava toteuttaa ja itse ainakin pyrin siihen, että lapsillakin on sanavaltaa omien vaatteidensa suhteen, mutta kuitenkin minun antamissa rajoissa.
Novella, kiva puku, paremmat junpat ;)
On kyllä, vaikka se taisikin olla jotain 120-130 kokoa =) voisin silti ilahduttaa vaikka perhettäni ja naapureita myös, junppaamalla iltaisin ikkunan edessä hienossa ja hivenen pienessä puvussani =)
Olisin toiminut ihan samoin :) Juuri tuollaiset pienet jutut piristää arkea hurjasti ja Henkkamaukan jumppapuvut on meilläkin kova juttu :)
Olisipa meilläkin tarhassa jumppapäivä, voitais hyödyntää jumppapukuja muuallakin kuin kotona :)
Onnellinen Koti, meillä onkin NIIN ihana päiväkoti, on jumppa-ja taiteilupäivää, metsäretkiä säällä kuin säällä jne. Olemme onnellisia!
Vera, teepäs se ja videopostaus sitten toki myös blogiin!
Ihana Nöpö ♥
Ja ihana puku.. ja mäkin muistan miten mullakin oli tosi ruma joku jumppa asu.. =/
Ja tää ainakin tunnustaa että ostaa Neidille jotain mitä ei itse pienenä saanut ;) En kaikkea mutta vain jotain.. hih..
Lähetä kommentti