Helsinki maaliskuussa

Stockan kellon alla tavataan.

Liian harvoin tulee kuvattua kotikaupunkia, josta kuitenkin kovasti pidän. Ulkosuomalaiset lukijani myös kilvan kotikaupunkikuvia aina pyytävät, joten nyt yksi postaus sitä.

Maaliskuussa on paikka paikoin kaupungissakin vielä kunnolla lunta, etenkin nyt kun koko tammi-helmikuun pyrytti ihan hulluna.

Ruttopuisto.

Odotan niin kovasti Helsingin kesää. Se on täynnä kaikkea: kuuman asfaltin tuoksu, taidenäyttelyitä, terasseja, performansseja kaduilla, musiikkiesityksiä, kahviloita, turisteja, uimarantoja, Korkeasaari, Lintsi, Tervasaari, Kaivarin ranta, leikkipuistoruokailut, Stadika, urheilua, oopperaa, melontaa, purjeveneitä...

Lämpiminä kesäöinä keskustan kaduilla ei aina huomaa olevansa Suomessa. Väkeä ja vilinää on kuin jossain kauempanakin olisi. Eri kielet sorisevat korvissa ja katusoittaja laulaa englanniksi patsaan luona. T-paidassa tarkenee, auringon kuumentama kurkku saa virvokkeensa katukuppilasta.

Ihanan nopeasti asfaltit ja katukivetykset paljastuvat keväisin. Ei tarvita kuin muutamia kunnon aurinkopäiviä! Hiekoitushiekka narskuu kenkien alla ennekuin kadut jossain vaiheessa katsotaan aiheellisiksi siivota.

Keskuskatu on rauhoitettu kävelykaduksi. Kesällä sitä ei koskaan näe näin tyhjänä.

.

Kolmen Sepän Patsaalla on kesäisin aina katusoittajia ja esiintyjiä.

Hoidettuani asiat, jotka olivat listassa, palkitsin itseni terveellisellä ja ihanalla lounaalla Silvopleessä. Seisovasta pöydästä valitaan lämmintä tai/ja kylmää kasvisruokaa lautaselle ja maksetaan painon mukaan. Lautanen ei tule yleensä kauhean halvaksi, kun haluan maistaa kaikkea kahtakymmentä sorttia vähäsen, mutta ruoka on niin hyvää ja niin terveellistä, että maksan iloiten! Huono kännykkäkuva ei anna oikeutta pöydän herkullisuudelle, se on jokaisen mentävä toteamaan ihan itse omilla makunystyröillään ja silmillään.


***